Teksti: Jorma Pilke
Kuvat: Eira Lamminen
Pitkän uran HVK:n kommodorina tehnyt ja monien venekerholaisten tuntema Raimo Lamminen syntyi Oulussa 1944. Pikkupoikana hän kalasteli isänsä kanssa lohia Oulujoen suulta, voimalaitoksen alapuolelta. Meri, purjehdus ja kalastus tulivat tutuksi jo näillä reissuilla.
Yhdenksänvuotiaana oli edessä muutto Helsinkiin ja koulunkäyntiä ylitäysillä luokilla, mikä oli sodanjälkeisille koululaisille tuttua. Vilkkaalle pojalle oppikoulu ei maistunut paria luokkaa pidemmälle, mutta jatkoluokka ja ammattikoulu sujuivat hyvin arvosanoin. Käsityön tunneilla Raimo sai luvan rakentaa oman katamaraanin. Piirustukset löytyivät silloisista lehdistä. Viisimetriset rungot, masto ja purjeet ja siinä oli ensimmäinen oma vene!
Raimon isä oli purjehtinut ja osasi opettaa ja tukea. Ammattikoulun aikoihin pojat pääsivät purjehtimaan isän kaverin yli 10 metrisellä kaksimastoisella purjeveneellä. Sillä lähdettiin purjehtimaan itään heti vuoden 1956 jälkeen, kun Porkkalan alue saatiin takaisin. Raimo kiipesi tarvittaessa mastoon, kiristi ja hoiti purjeita. Porkkalan vesillä oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa venäläisten lähdettyä ja kalaakin tuli runsaasti. Raimo suoritti armeijan meren tuntumassa Mäkiluodossa.
Raimo hankki veljensä kanssa veneen, joka oli uponnut ja nostettu telakalle kuivumaan. Alkoi kova kunnostusurakka ja vene saatiinkin nopeasti vesille. Vene sai nimekseen ”Black and white” sen värityksen takia. Tällä veneellä koettiin myös jännittävä seikkailu kovassa aallokossa Porkkalan selällä moottorihäiriön vuoksi. Osa mukana olevista pelkäsi lopun olevan käsillä kolmimetrisessä aallokossa. Osa osasi ottaa rauhallisesti ja matka päättyi lopulta onnellisesti. Tämä 11 metrinen vene olikin lopulta Raimon omistuksessa parikymmentä vuotta ja sen kotisatama oli Humallahden rannassa vapaalla paikalla.
Myöhemmin kaupunki otti Ruduksen ja hiekkakentän alueen vapaat paikat omikseen. Kaupungin paikoilla oleville tarjottiin HVK:n jäsenyyttä ja näin Raimosta tuli 1976 kerhomme jäsen. Vene myös vaihtui nykyiseen meille kaikille tuttuun kotkalaiseen lohiveneeseen, joka palveli perhettä seuraavat 25 vuotta.
Raimo liittyi Espoon meripelastusseuraan 70-luvun alkupuolella. Espoon ja Porkkalan vedet oli jaettu etsintäruutuihin ja kaikki mukana olevat veneet olivat mukana vapaaehtoisina. Pelastustoimintaa hoidettiin siihen aikaan LA-puhelimilla, joiden kantama oli rajallinen. Pelastustoimintaa johdettiin Melstenin rannasta, jossa sijaitsi korkeammalle asennettu lähetysmasto. Se kuuluikin Porkkalan selälle asti.
Raimo toimi ansiokkaasti Espoon meripelastusseurassa aina vuoteen 2010 asti. Hän suoritti tuona aikana kaikki mahdolliset meripelastuksen pätevyydet ja oli yksi parhaista ja suosituimmista kippareista työvuoroillaan. Kaikki halukkaat eivät aina mahtuneet mukaan hänen vuoroilleen. Hän ehti pelastaa monta merihätään joutunutta henkilöä noiden vuosien aikana. Raimolle myönnettiin ansioistaan Suomen Meripelastusseuran ansioristi nro 29.
Raimon liityttyä HKV:n jäseneksi hän oli aluksi telakkamestarina ja varsin nopeasti myös hallituksen jäsenenä. Arvostettuna kommodorina ja lopulta kunniakommodorina hän toimi kaikkiaan 14 vuotta.
Aitiopaikalta Raimo näki hyvin läheisen kaveripiirin ja toisiansa neuvovan ja auttavan jäsenistön muuttumisen. Raimo koki, että jäsenten me-henki kärsi kenties hektisemmäksi muuttuneen elämänrytmin vaikutuksesta. Raimo kuitenkin pysyi kaikkia auttavana HVK:n isähahmona viimeiset vuodet ja hän jakoi osaamistaan ja tietämystään kaikille halukkaille. Hänen rohkea otteensa elämään säilyi loppuun asti.