Humallahden venekerho perustettiin 1953
Jo ennen kerhon toiminnan alkamista oli Humallahden laituri N:o l:llä oma laituritoimikunta, joka järjesteli asioita, piti talkoovoimin aluetta kunnossa ja rakennutti aidan laitureiden suojaksi.
Tiettävästi kerhon perustamista käsiteltiin pariinkin kertaan yhteisesti ennen varsinaista perustamistilaisuutta. Koska mielialat tuntuivat myönteisiltä, kutsui Björn Fagerholm kaikki halukkaat ja kiinnostuneet henkilöt syyskuun 2. päiväksi 1953 laitureille kokoukseen.
43 henkilöä saapui tuona iltana Humallahden laiturille. Puheenjohtajaksi valittiin näyttelijä Santeri Karilo sekä sihteeriksi Heikki Pitkänen. Karilo selosti kokouksen tarkoitusta ja sen pidemmittä puheitta päättettiin venekerhon perustamisesta yksimielisesti. Perustajajäsenten ensisijaisena päämääränä oli turvallisen ja rauhallisen kotisataman luominen lähiympäristön veneilijöille.
Ensimmäinen kerhorakennus valmistuu
70-luvulle tultaessa kerhon käytössä oli laituripaikkoja jo lähes 300 veneelle ja vuonna 1973 valmistui Humallahteen ensimmäinen kerhorakennus. Kerhorannalla oli myös venehuoltoasema, joka on toiminut alueella vuodesta 1957 lähtien.
Kerho järjesti jo 70-luvulla erilaisia tilaisuuksia ja kursseja ja venekerholla oli oma lehti.
Veden ja ilman laatu olivat 70-luvulla Humallahdessa heikkoja. Tämä oli seurausta ylikuormitetun Rajasaaren puhdistamon toiminnasta. Ratkaiseva muutos tapahtui maaliskuussa 1978, jolloin Rajasaaren puhdistamon toiminta lopetettiin. Venekerhon alueen ilman koettiin raikastuvan välittömästi ja vesi alkoi tervehtyä. Lisäalueiden hankintaa sataman käyttöön sekä saaritukikohdan hankinnan tarpeellisuutta ryhdyttiin pohtimaan.
Hästön hankinta
Maanmittaustoimituksessa nimen Hästöudden saanut alue Hästö-nimisestä saaresta tulee myyntiin vuonna 1978. Kiinnostus saarta kohtaan on suurta, joten venekerhon johtokunta kutsuu yleisen kokouksen koolle päättämään ostosta. Toukokuun 11. päivä ravintola Mercurissa pidetyssä kokouksessa saaren ostamista kannatti 95 ja vastusti 55 jäsentä. Asia oli siis selvä: kerho päätti ostaa Hästöstä noin 3 hehtaarin alan.
Kokouksessa tosin kävi ilmi, etteivät kaikki jäsenet pitäneet saaren ostoajatuksesta. Voimakkaitakin vastustavia puheenvuoroja käytettiin. Johtokunta kuitenkin käynnisti päätöksen mukaisesti kaupan edellyttämät valmistelut. Samalla ostoa vastustavat jäsenet ryhtyivät aktiivisesti toimiin hankkeen kaatamiseksi. Keskeisimmät perusteet olivat hankkeen kalleus ja saaren etäisyys Helsingistä. Monien mutkien ja äänestysten jälkeen Hästö kuitenkin ostettiin kerholle.
Saari on siitä lähtien ollut yksi kerhon toiminnan ehdoton keskipiste. Hästöötä on kehitetty ja rakennettu talkoovoimin ja saarelle on rakentunut vuosien saatossa niin grillikatoksia, sauna, yöpymismökkejä kuin laitureita.
Kaavoitus ja satama-alueen kehittäminen agendalla 80-luvulla
Aikoinaan oli tyypillistä, että venekerhoilla oli omia huoltamoita, ja näin oli Humallahdessakin.
Kerhon satamassa palvelivat vuodesta 1957 ensin Shellin ja sitten Esson polttoaineasema. Vähäisen polttoainemyynnin vuoksi Esso ei kuitenkaan enää keväällä 1981 avannut oviaan. Palvelu, jota oli kestänyt 24 vuotta, lopettiin.
80-luvulla venekerholla alettiin pohtia satama-alueen siisteyttä niin turistien, kuin suunnitteilla olevan Tasavallan presidentin asunnon sijainnin näkökulmasta.
Vuoden 1983 juhlajulkaisussa asiaa kuvailtiin näin: “Tasavallan presidentin tulevan asunnon sijainti, paitsi, että se antaa uutta arvokkuutta ympäristölleen ja tällöin myös satamallemme, tulee vaatimaan myös meitä pitämään huolta alueestamme. Omatoiminen näkyvä alueen hoito saattaa edistää myös sataman laajenemista, joka on riippuvainen alueelle tulevasta asemakaavasta. Tämän edistyminen on tähän mennessä polkenut lähes paikallaan. “
Venekerholla ymmärrettiin, että esimerkiksi talvitelakointia on parempi kehittää omatoimisesti niin, että siitä saadaan yhteiskunnan taholta mieluummin kiitosta kuin määräyksiä. Alueen kaavoitus onkin seuraavat vuosikymmenet venekerhon hallituksen asialistalla.
Asemakaava hyväksytään ja uusi kerhorakennus valmistuu
Rajasaaren alueen kauan odotettu asemakaava valmistuu viimein vuonna 1993 ja se hyväksytään. Myös HVK:n uuden kerhorakennuksen rakennussuunnitelmat saavat tästä uutta vauhtia. Jo vuonna 1988 kerholle oli perustettu rakennustoimikunta, jonka tehtäväksi tuli viedä uuden kerhorakennuksen suunnittelua eteenpäin.
Rahoituslaskelmat saatetaan ajan tasalle ja hankkeelle valitaan arkkitehti. Lainan ja henkilökohtaisten takausten turvin rahoitus järjestyy ja uuden klubitalon rakentaminen aloitetaan.
Kerhorakennus vihitään käyttöön vuonna 1995 ja siellä järjestetään lukuisia juhliajäsenistölle. 90-luvulla myös venekerhon hallinto uusitaan järjestelmälliseen ja demokraattiseen suuntaan. Jäsenistöstä kootuille toimikunnille annetaan mahdollisuus kehittää kerhon toimintamuotoja haluamakseen.
Koulutustoimintaa ja ympäristöasioita kehitetään
2000-luvulla venekerhon toimintaa halutaan kehittää aiempaa enemmän koulutukselliseen ja erityisesti aloittelevia veneilijöitä ohjaavaan suuntaan. Sen myötä koulutustoiminta aktivoituu.
Veneiden talvisäilytykselle etsitään jälleen pysyvää ratkaisua, sillä Helsingin kaupunki ryhtyy rakennuttamaan aktiivisesti kaupungin rannoille ja moni venekerho joutuu siirtymään kehityksen tieltä. Asia otetaan ensikertaa puheeksi vuonna 2009 kaupungin virkamiesten kanssa.
HVK ehdottaa kaupungille talvipaikkaalueen maisemointia, minkä jälkeen kaavoitus lähtee etenemään positiiviseen suuntaan. Yhdessä kaupungin kanssa valitaan arkkitehti, joka suunnittelee alueen maisemoinnin.Kaavamuutos, jonka mukaan kerhon nykyinen alue on kaavoitettu kokonaisuudessaan venesatama-alueeksi, saadaan lopulta valmiiksi vuonna 2020.
Syksyllä 2022 Ukrainan sodan seurauksena koetaan energianhintaa rajusti nostava energiakriisi. Keväällä 2023 HVK:n hallitus päättää investoida aurinkopaneeleihin, jotka tuottavat sähköä kerhorakennuksen ja laiturisähkön kesäaikaiseen tarpeeseen. Samalla vähennetään kerhotoiminnan ilmastopäästöjä. Vaikka sähköveneiden vaatima latausinfra vielä puuttuu, kerholla jo pohditaan, milloin ensimmäiset sähköveneet ilmestyvät satamaan.
Koonnut: Jorma Pilke ja Suvi Salmela