Venekerhomme kommodorina on vuoden alusta aloittanut merenkulkuneuvos Mikko Niini. Hän on päässyt seuraaman veneilyn ja merenkulun kehitystä poikkeuksellisen monista rooleista. On siis syytä tutustua tarkemmin tähän mieheen.
Mikko kertoo saaneensa kipinän veneilyyn jo lapsena viettäessään kesiä vanhempiensa mökeillä saaristossa.
Humallahden Venekerho tuli tutuksi perheen asuessa Töölössä HVK:n perustajiin kuuluneen Björn Fagerholmin naapurustossa. Fagerholm ei hyväksynyt alaikäistä jäseneksi, joten isä hankki venepaikan, jonka Mikko sitten ”täysi-ikäiseksi” tultuaan 1960-luvun puolivälissä siirsi omiin nimiinsä.
Mikko ehti toimia nuorena monet kesät HVK:ssa Risto Siirilän houkuttelemana veneiden katsastajana. Antti Tammisen ensimmäisellä kommodorikaudella hänet valittiin hallitukseen, mutta työelämän kiireet veivät jatkuvasti maailmalle ja tehtävien yhteensovittamisesta tuli haasteellista.
Millainen on veneilyhistoriasi?
”Ylioppilaaksi kirjoitettuani lähdin veneilyn innostamana opiskelemaan laivanrakennusinsinööriksi Polille, kävin rannikkolaivurikurssin ja ryhdyin myös HVK:lla katsastajaksi. Koulutukseni on pitänyt minut lähellä merellisiä asioita läpi koko elämän. Varusmiespalvelunikin päätyi RUK:n jälkeen Merisotakouluun ja merivoimiin, jossa kehitin mm. sotalaivojemme naamiomaalauksia saaristoon.
Aloitin veneilyn jo nuorena puoliksi itse viimeistellyillä puolivalmiilla pienillä etukannellisilla perämoottoriveneillä, joilla tuli retkeiltyä aina Turun saaristoa myöten. Kesällä 1969 olin ensimmäistä kertaa telakalla kunnon töissä. Tuolloin valtio lanseerasi opintolainoihin takausjärjestelmän ja ostin Finmarin veistämöltä upouuden syvä-v-pohjaisen veneen uudella moottorilla, jolla oli mukava tehdä retkiä Humallahdesta erityisesti Porkkalan saaristoon ja tuli käytyä Uudessakaupungissakin.
Veljeni ylipuhumana liityin 1970-luvulla purjeveneilijäksi – toki moottorivene ja paikka HVK:ssa säilyivät – kun hankimme Gotland Runt -kilpailun luokassaan voittaneen puolitonnarin. Sillä kesät kuluivat saaristossa kymmenen vuoden ajan, mutta kolmannen lapsemme synnyttyä ankkuroiduimme saarimökille Sipooseen. Hankkimamme hard-top-yhdysvene pysyi HVK:n kirjoissa ja teimme muutamia yöretkiä lastenkin kanssa Hästöhön.
Suomen Purjelaivasäätiön aluksilla olen osallistunut Tall Ships Raceihin ja käynyt Karibialla, mm. Windwards-saaristossa ja Meksikossa sekä Kuubassa. Työtehtävissä olen käynyt veneilemässä Siperian isoilla ja pienillä joilla, Alaskassa, Sahalinilla ja Franz Josefin maalla sekä Huippuvuorilla ja lämpimillä vesillä Kreikan ja Kroatian saaristossa, Arabian lahdella, Malakan salmessa ja Australian rannoilla.
Nykyinen veneeni on meripelastajienkin käyttämä Paragon 25, jolla olemme liikkuneet Kotkan saaristoon ja Ahvenanmaallekin. Mökkiveneemme on Buster X.
Parikymmentä kertaa olen myös soutanut Sulkavalla kirkkoveneellä, jonka ostimme johtamani yhtiön liikuntaharrasteeksi.”
Onko veneilyssä nähtävissä jonkinlainen muutostrendi?
”Kyllä on. 1980-luvulla tuli paljon ökyveneitä, 1990- ja 2000-luvuilla isoja purjeveneitä ja nyt korona-vuosina taas paljon suuria moottoriveneitä.
Toisaalta on ollut nähtävissä turvallisuuskulttuurin huomattava kohentuminen, mutta valitettavasti samanaikaisesti toisessa laidassa ökyajattelun ja -käyttätymisen lisääntymistä uusvarakkaiden piireissä.”
Muuttuko venekerhojen rooli mahdollisesti tulevaisuudessa?
”Meillä on selkeästi kahdenlaisia venekerhoja. Vanhimmat ovat jo 150-vuotiaita ja ne ovat aktiivisesti kehittäneet veneilykulttuuria ja myös kilpailutoimintaa. Sitten on runsaasti ns. venepaikkaseuroja, joihin jäsenet ovat tulleet vain voidakseen pitää venettä hyvässä satamassa. HVK on jossain tässä välimaastossa. Lauttasaaren siltojen vuoksi emme pysty olemaan aktiivisia purjehtijoiden toimialueella, mutta emme halua olla myöskään vain parkkipaikka.
Venekerhoilla on jo nyt merkittävä rooli tietyn turvallisuustason varmistajana. Vapaaehtoisella pohjalla pyörivä katsastustoiminta itse asiassa korvaa viranomaistoimintaa, jollaisen tarpeellisuudesta on keskusteltu paljon. Tähän liittyy myös koulutus- ja opastustoiminta, jota meidän pitäisi vielä huomattavasti kehittää eteenpäin. Ja onhan monilla venekerhoilla nykyään retkisaaria ja tukikohtia – meillä hieno Hästön paikka ja ajatusta seuraavastakin voisi jo ryhtyä kehittelemään.
Aivan erityinen haaste Helsingissä on talvisäilytyspaikoista ja siinä HVK:lla, joka voi tarjota tiloja omalta alueeltaan, on aivan erityinen asema.”
Mihin haluat erityisesti keskittyä kommodorina?
”HVK:lla on hienoa yhteisöllisyyttä ja sen piiriä olisi hienoa saada kattavammaksi. Koulutus- ja opastustoimintaa jäsenille olisi hyvä kehittää laajemmaksi; matkaveneilyä, eskaaderiretkiä. Suhteet kaupunkiin ovat meille strategisen tärkeät. Se koskee kaavoitusta, kunnallistekniikkaa, laitureita ja talvisäilytystä.
Toki kaikki jäsenpalvelut pitää pystyä tarjoamaan kohtuullisilla hinnoilla. Nyt meille on jäänyt tyhjiä laituripaikkoja jäsenten ikärakenteesta johtuen. Olisi hienoa, jos koko jäsenkunta voisi osallistua jäsenyyksien markkinointiin.”
Miksi veneilijän kannattaa kuulua juuri Humallahden Venekerhoon?
”Meillä on hyvä ilmapiiri, yksi parhaista ja Helsingin suojaisimmista satamista ja oma, jäsentenkin käytössä oleva upea, monikäyttöinen paviljonki. Olemme keskeisellä arvokkaalla paikalla ja meiltä löytyvät omat parkkialueet ja talvisäilytysmahdollisuudet. Lisäksi meillä on tuo hieno Hästön saaripaikka.”
Mikko Niini:
- Syntynyt ja käynyt koulut Helsingissä, ylioppilas 1964, diplomi-insinööri (TKK 1970)
- Valmet Oy, Vuosaari-projekti os. päällikkö 1971-80, myyntipäällikkö 1981–1983, telakkaryhmän markkinointijohtaja 1983–86
- Wärtsilä Meriteollisuus Oy, Helsingin Telakka, apulaisjohtaja 1987–89
- Kvaerner Masa-Yards Oy 1990-2003, Aker Yards Oy 2003-2004, vice president, sales
- Aker Arctic Technology Oy, toimitusjohtaja 2004–2014
- Vientistrategit Oy, toimitusjohtaja 2014–
Luottamustoimia:
- Hallituksen puheenjohtaja Meriliitto ry 2013 – , Navidom Oy 2014-2022, Rauma Marine Constructions Oy 2017–2022, Lloyds Register of Shipping Nordic Committee pj 2015–2017, Arctic Economic Council Maritime Transportation Working Group pj 2015–2021
- Hallitusjäsenyyksiä Nemarc Shipping Oy, Troms Offshore ASA, ZAO Pechormorneft, ZAO Arctic Shipping Service, ZAO Vyborg Shipyard, ESL Shipping Oy, Steerprop Oy, European Network of Maritime Clusters, Ilmatieteen laitoksen neuvottelukunta, Center for High North Logistics, Merenkulun Säätiö, Suomalais-venäläinen kauppakamari, Suomi-Kanada ja Suomi-ASEAN kauppayhdistys, Suomen Purjelaivasäätiö
- Merenkulkuneuvos (2017), SL R1 (2011), Humallahden Venekerhon pronssinen ansiomerkki 2003, hopeinen 2013, Suomen Purjelaivasäätiö kunniapuheenjohtaja 2023
Kysymykset: Esa Ilmolahti
Kuva: Mikko Niinin kokoelma