Lieppisten matkakertomus Adrianmereltä 2024

Lieppisten  purjehdus Adrianmerellä

Ritva ja Pekka Lieppinen ovat purjehtineet Adrianmerellä vuodesta 2010 alkaen kesäisin 1–2 viikkoa lukuun ottamatta koronavuosia (2020–2023). Tällä kertaa matka tehtiin Bavaria 46-vuokraveneellä. Adrianmeren sinisyys ja kirkkaus ilahduttivat jälleen kerran, mutta ennen kokematonta oli se, kun he kohtasivat valaan ensimmäistä kertaa.

Mikä oli reittinne tänä vuonna?
“Ensimmäinen viikko suuntautui “kotisatama” Splitistä etelään (saarten Brac, Vis ja Hvar satamia/luonnonsatamia) Toisena viikkona suuntasimme Splitistä pohjoiseen Kornatin kansallispuiston saaristoon. Ennen ja jälkeen purjehduksen vietimme muutaman päivän Splitissä.”

Mitkä olivat matkan kohokohtia?
“Adrianmeren sinisyys ja kirkkaus. Mutta tällä reissulla kohtasimme jotain ennen kokematonta: valaan, jota seurailimme sen pintahengitysten suihkujen perusteella. Delfiinejä olemme aina nähneet, mutta valas oli jotain ennen kokematonta. Emme pystyneet tunnistamaan sen lajia.”

Entä mahtuuko mukaan kommelluksia?
“Toisella viikolla, kun yövyimme ankkurissa, menimme dinkyllä niemen takana olevaan ravintolaan syömään. Paluumatkalla dinkyn moottori ei lähtenytkään käyntiin. No siinä kapu miehistöineen yritti saada moottoria käyntiin, mutta pakko oli turvautua ravintolan henkilökunnan apuun, ja yksi heistä läksi viemään seitsemän hengen seuruettamme isommalla veneellä omalle purjeveneellemme dinkyn ollessa vetonarussa.”

Missä satamassan oli paras ruoka?
“Olemme kalan ja äyriäisten ystäviä, ja niitä kroatialaiset osaavat valmistaa hiiligrilleissään. Tällä kertaa mieleen jäi Milnassa syömämme ateria. Ravintoloitsijan vaimo järjesti meille kuljetuksen satamasta noin viiden kilometrin päässä olevaan miehensä sukutilan ravintolaan. Istuimme oliivipuiden katveessa katettuun pöytään ja ateria oli ah niin loistava. Yleensä parhaat ateriat saa vähän kauempaa satamien turistipaikoista.”

Vinkki hyvästä luonnossatamasta
“Suosikkimme on vuosien varrelta Zarace Hvarin saaren eteläosassa. Paikka pitää tietää, sillä sisäänmenoaukko ei näy merelle. Pieni luonnonsatama pienessä lahdessa, jossa yksi ravintola ja sen muutama poiju. Sääntö on, että jos kiinnityt poijuun, käyt syömässä heidän ravintolassaan.”

Millaisella veneellä olitte matkassa?
“Tällä kertaa käytössämme oli vuoden vanha Bavaria 46. Veneen olemme vuokranneet hyvissä ajoin joulu-tammikuussa, jotta saamme haluamamme kokoisen veneen haluamaamme aikaan. Vuokrafirma on tullut tutuksi. Se on pieni ja veneitä vain kymmenkunta, joista pidetään hyvää huolta ja jotka uusitaan 2–3 vuoden välein.”

Suosivatko säät?
“Ensimmäisellä viikolla oli vain muutamana päivänä hyvät tuulet purjehdukseen, mutta hyvä niin. Kanadalainen ystäväpariskuntamme ei ollut tottunut merellä oloon, ja vaimo kärsi pari päivää matkapahoinvoinnista. Joten tyyni keli ja moottorilla ajaminen oli heille kuin tilauksesta.
Kesäkuu on suosikkikuukautemme purjehtia siellä, koska silloin harvoin lämpötila nousee yli +30 C, tosin tänä vuonna se nousi muutamana päivänä +34 C. Satamissa saa toki sähköä ja veneen ilmastointi toimii, mutta luonnonsatamissa haetaan viilennys välillä merestä.

Toka viikolla saimme kunnon tuulet, ja kauempaa pääsimme seuraamaan ukkosmyrskyäkin. Istuimme illalla veneen kannella ja katselimme kaukana olevaa salamointia kuin elokuvaa: ääniä kuului vain vähän (oli niin kaukana), mutta valoshow oli vertaansa vailla (kansallispuistossa).”

Mitä muuta haluat kertoa matkastanne?
“Positiivista oli se, että nyt useimpiin satamiin pystyi varaamaan paikan etukäteen; eli illalla suunnittelimme, minne suuntaamme seuraavaksi. Ja kun seuraavan paikan sai varattua, ei ollut aamulla niin hoppua lähteä.

Mutta hinnat olivat nousseet (olimme siis viimeksi v. 2019 ennen koronaa), sanoisinko tolkuttomasti. Kroatialaiset itse kertoivat hintojen nousun syyksi euroon siirtymisen (niinhän tuntui käyvän aikoinaan Suomessakin) ja koronavuodet. Esim. satamamaksut olivat järjestään noin 100 €. Kallein satamamaksu oli 136 €, halvin 86 € ja luonnonsatamat tietysti maksuttomia.”

Miehistö matkalla: Kapteenina oli koko reissun Pekka (mieheni) ja muita purjehdustaitoisia olimme minä ja Sunny, intialainen ystävämme, joka on myös ollut kanssamme Hästössä ja laittanut siellä mm. kerran intialaista ruokaa koko saaren väelle ylägrillillä. Ensimmäisellä viikolla olivat lisäksi kanadalaiset ystävämme Mavis (alun perin Honkongista) ja miehensä Suresh (alun perin Intiasta).

Toisella viikolla ystäväpariskuntamme vaihtui neljään naispuoliseen työkaveriini, joille purjehdusreissu oli “kerran elämässä” kokemus. Kaksi heistä osallistui parin purjehduspäivän jälkeen aktiivisesti veneen käsittelyyn ja kolmaskin oli juonessa mukana.

Vastaukset ja kuvat: Ritva Lieppinen

Kysymykset: Esa Ilmolahti