Olemme vuosia tehneet päiväretkiä omalla TG-veneellämme, jossa ei ole yöpymismahdollisuutta. Tänä kesänä halusimme kuitenkin tehdä rengasmatkan saaristomerellä ja etsimme vuokravenettä, joka soveltuisi tällaiseen tarkoitukseen. Päädyimme Skipperin kautta Bella Falcon Fantino 26 veneeseen, joka oli noudettavissa Nauvosta.
Olimme tilanneet varta vasten tätä viikkoa varten yleiskartan 953 Saaristomeri 1:250 000. Tämä osoittautui oivalliseksi hankinnaksi. Pystyimme yhdeltä karttalehdeltä hahmottamaan koko saaristomeren ja tekemään reittisuunnitelmia.
Kävimme etukäteen läpi veneen omistajalta saamiamme dokumentteja veneen varusteista ja niiden käytöstä. Ajatus valopetrolilla toimivasta liedestä hirvitti, ja onneksi huomasimme maininnan ”back-upina venessä on myös keraaminen keittotaso” (jota sitten vallan käytimme).
Kaunis mutta surullinen Seili
Koska saimme veneen vasta iltapäivällä, halusimme pitää ensimmäisen legin lyhyenä ja olimme jo etukäteen varanneet satamapaikan Seilin saarelta. Saaren rakennukset huokuivat – osin synkkää – historiaa. Kirkkoon emme päässeet sisään, mutta kiertelimme hautausmaalla hautakiviä tutkaillen. Hautausmaata leimasi Seilin pitkä historia spitaalisten ja mielisairaiden hoitopaikkana.
Vilkas Näsby
Seilin saarelta suuntasimme Houtskäriin. Tuulta ei ollut nimeksikään ja matka taittui parissa tunnissa. Houtskärin vierasvenesatama Näsby oli vilkas ja hyvin varusteltu. Sieltä löytyivät niin ravintola kuin sauna uimapaikkoineen. Sataman lähellä, kävelymatkan päässä on vuonna 1704 käyttöön vihitty punaiseksi maalattu kirkko ja sen alapuolella saaristolaismuseo.
Seuraavana päivänä tuulta oli yli 10 m/s ja luovuimme suunnitelmastamme ajaa Kökariin. Sen sijaan jäimme toiseksikin yöksi Houtskäriin.
Illalla sataman veteen alkoi levitä polttoainetta. Pahaksi onneksi se kulkeutui juuri meidän veneemme kohdalla laiturin alta. Niinpä enemmän kuin yksi henkilö tuli kysymään, tuleeko vuoto mahdollisesti meidän tankistamme. Vesi satamassa meni uimakelvottomaksi. Energinen nuori nainen kulki Fairy-pullon kanssa ruiskuttaen tiskiainetta laitureilta veteen tarkoituksena hajottaa pinnassa kelluva polttoaine. Laituriparlamentti päätyi siihen, että jostain veneestä olisi pumpattu likainen pilssivesi sataman alueella. ”Syyllinen” ei koskaan selvinnyt (ainakaan meille), mutta seuraavana aamuna ongelma oli hävinnyt.
Sympaattinen Aspö
Aamulla tutkimme merikorttia ja valitsimme seuraavaksi kohteeksi pienen Aspön saaren, jota meille oli suositeltu. Satamaa lähestyessämme tuli hieman paineita kun huomasimme, että poijuja ei ole ja perä pitäisi kiinnittää ankkurilla. Niin hyvin emme olleet etukäteen perehtyneet veneeseen, että olisimme ilman pientä etsimistä tienneet missä ankkuri on. Oli lopulta meidän onni, ettei vapaita paikkoja ollut ja saimme luvan kiinnittyä saaren isännän laituriin kylkikiinnitykseen.
Aspötä voisi kuvata yhdellä sanalla: sympaattinen. Heti tulopäivänä menimme lohikeitolle, jota saimme nauttia vanhassa venevajassa ihanissa merimaisemissa. Veneestämme pystyimme seuraamaan kalastusta lähietäisyydeltä. Isäntä meni aamulla verkoille tyttärensä kanssa, kalat perattiin ja savustettiin paikan päällä. Puolilta päivin saimme sitten ostaa savuahvenia ja uusia perunoita saaren pienestä puodista, Fiskbodenista. Perunat keitimme veneellä ja totesimme, että tämä oli varmasti matkan – ellei koko kesän – paras ateria.
Kiersimme Aspön luontopolun, jonka korkeimmalla kohdalla pystyimme ihastelemaan koko saarta. Keskellä kylää oli kaunis valkoinen kalkkikivikappeli. Kappeli on rakennettu 1950-luvulla samalle paikalle, jossa aiemmin oli ollut keskiaikainen kirkko, jonka rajuilma tuhosi 1949. Joskus on onnea. Juuri sinä iltana kappelissa oli konsertti, jossa saaren vakituinen kesäasukas soitti klarinettia.
Tuuliennusteet olivat taas sen verran kovat, että turvallisuushakuisesti jätimme myös Jurmon väliin ja ikään kuin aloitimme paluumatkan. Samalla jäivät valitettavasti näkemättä mm. monen kehumat Bodö, Björkö ja Nötö, joissa olimme suunnitelleet käyvämme. Suuntasimme siis suoraan Korppoon Rumarvin satamaan. Rumarvin vanhan kansakoulun tiloissa toimi nyt hyvä ravintola, jossa söimme mitä parhaat falefelit.
Kolmea solmua Nauvoon
Rumarviin jäimme yhdeksi yöksi ja jatkoimme aamulla matkaa. Jo heti Lohmin saaren kohdalla veneen trimmerit menivät epäkuntoon. Veneen perästä tuli valtavat pärskeet jo pienessäkin vauhdissa. Olimme yhteydessä omistajaan ja sovimme, että ajamme veneen Nauvoon Vikomin telakalle.
Puksutimme kolmen solmun vauhtia kuusi tuntia määränpäähän. Omistajan toiveen, että siinä tilanteessa vielä kävisimme tankkaamassa veneen, jätimme huomioimatta. Myöhemmin saimme tietää, että perävetolaitteen trimmin rele oli mennyt rikki.
Matka jäi päivää lyhyemmäksi kuin olimme ajatelleet, mutta kaiken kaikkiaan keskikesän lomaviikko saaristomerellä oli hieno kokemus.
Miehistö: Kipparina oli Esa, merikortteja tutkaili Stina
Teksti: Stina L.
Kuvat: Esa I.
